”Suomi pyrkii puheenjohtajana edistämään kansainvälisesti sellaisia keskusteluja, jotka voivat johtaa EU:n tavoitteen mukaisesti kaikki ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset maat kattavaan kunnianhimoiseen sopimusjärjestelyyn.”
Näin kuvaili pääministeri Matti Vanhanen Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tavoitteita Euroopan parlamentissa heinäkuussa pitämässä puheessa. Kansainvälisten keskustelujen edistäminen kuulostaa melko vaatimattomalta tavoitteelta, jos sitä vertaa vuosi sitten EU:ta luotsanneen Iso-Britannian tavoitteisiin. Vastaavassa puheessaan parlamentissa Blair piti maansa asemaa mailman ilmastopolitiikan johtajana itsestään selvänä: ”We are leading the debate on climate change and developing pan-European policies to tackle it.”
Suomella on paljon pelissä, sillä ilmastoneuvottelut on saatava eteenpäin, jos maailma mielii pelata YK:n ilmastopeliä vielä vuoden 2012 jälkeenkin. Silloin Kioton sopimus päättyy ja YK-sopimuksen vaihtoehtona on lähinnä ilmastoanarkismi, josta oikeudenmukaisuus ja tieteeseen perustuminen lienevät kaukana.
Seuraavat kuukaudet osoittavat, millaisiin tuloksiin Vanhasen asettamat Suomen ilmastopyrkimykset johtavat. ASEM-kokouksessa saatiin aikaan ilmastojulistus, jonka sisältö on melko mitään sanomaton – ei viittauksia määrällisiin tavoitteisiin tai aikatauluihin – mutta joka eleenä voi olla tärkeä yhteisyyden rakentaja, kun matkataan kohti Nairobin ilmastoneuvotteluja.
Tässä blogissa seurataan Nairobin COP/MOP-kokouksen valmisteluja Suomen puheenjohtajuuden näkökulmasta. Tarkoituksena on luoda kokonaiskuva siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja millä tavoilla. Lisäksi nostetaan esiin pieniä tarinoita ja uutisia, jotka voivat auttaa tai haitata neuvottelujen etenemistä.
