Ilmastokokous kestää perinteisesti kaksi viikkoa. Väliin jäävänä viikonloppuna tunnelmat ovat aina hiukan huolestuneet: kaikki asiat ovat vielä niin levällään, ettei mistään tunnu tulevan mitään. Eilen ympäristöjärjestöjen strategiakokouksessa toivottiin, että siitä olisi kysymys tälläkin kertaa. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että kehitys- ja teollisuusmaiden näkemykset siitä, miten pitkän tähtäimen neuvotteluissa edetään, ovat vielä kovin kaukana toisistaan.
Suurin ongelma täällä on odotetusti syntynyt odotetusti siitä, millä tahdilla kehitys- ja teollisuusmaiden pitäisi edetä päästövähennyksiin. Teollisuusmaiden päästövähennykset eivät yksin riitä ilmastonmuutoksen torjumiseen, vaan lähivuosikymmeninä päästöjä on vähennettävä myös kehitysmaissa. EU esitteli viime viikolla monet yllättäneen kaavion. Se osoittaa, että vaikka teollisuusmaat vähentäisivät päästönsä nollaan vuoteen 2050 mennessä, kahden asteen tavoitetta ei voida saavuttaa, elleivät myös kehitysmaat rajoita päästöjään. Heti tämän puheenvuoron perään Brasilia ilmoitti, ettei se missään tapauksessa missään oloissa voi olla mukana minkäänlaisissa päästövähennyksissä.
Neuvottelujen eteneminen näyttää siis vaarallisen vaikealta. Jotta sopimus saataisiin valmiiksi ja ratifioiduksi vuoden 2013 alkuun mennessä, viralliset neuvottelut olisi pakko saada käyntiin ensi vuoden kokouksessa Balilla.
Ympäristöjärjestöjen ehdotuksena on, että neuvotteluissa edettäisiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vuoden aikana tehtäisiin sopimusta taustoittavaa analyyttistä työtä, jonka aikana määriteltäisiin tarvittavat päästövähennykset suhteessa tavoitteisiin ja käytäisiin läpi malleja päästövähennysten jakamiseksi maiden kesken. Tämä tieto toki on jo nyt olemassa tieteellisellä tasolla, mutta sen tuominen maiden välisten neuvotteluiden lähtökohdaksi tuottaa hankaluuksia.
Ensimmäisen vaiheen jälkeen vuoden kuluttua voitaisiin edetä siihen vaiheeseen, että viralliset neuvottelut avattaisiin ja ympäristöjärjestöjen suunnitelman toinen eli poliittinen vaihe avattaisiin. Tässä vaiheessa sitten keskusteltaisiin siitä, miten päästövähennystavoitteet jaetaan teollisuusmaiden kesken, millaisilla velvoitteilla kehitysmaat voivat olla mukana ja kuka tämän kaiken maksaa.
Jotta ensi vuonna tosiaan päästään neuvottelemaan sopimuksesta, tämän kokouksen lopputuloksena pitäisi olla yksimielisyys siitä, miten asioita tulevan vuoden aikana edistetään. Lisäksi tietysti täällä neuvotteluissa olevat muut asiakohdat kuten kysymys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, täytyy saada uskottavaan ratkaisuun.
Eilisen strategiakokouksen jälkitunnelmissa Bill Hare Greenpeacesta kertoi, mitkä ovat järjestöjen tärkeimmät viestit neuvottelijoille.
