Kiitos ja kuulemisiin kotimaasta

Nairobin ilmastokokous päättyi hetki sitten laimeissa tunnelmissa. Tätä kokousta ei tulla muistamaan suurena tapauksena. Onneksi tätä ei muisteta myöskään kokouksena, jossa YK:n ilmastoprosessi hajosi erimielisyyksiin. Osapuolilla on vuosi aikaa rakentaa luottamusta uuden ilmastosopimuksen solmimiseksi.

En ole saanut viime päivinä blogiin päivitettyä videoita. Ne ilmestyvät tänne Suomeen paluuni jälkeen. Sen sijaan alla on kuva Kilimanjaron vuoresta, jonka jääpeite sulaa vuosi vuodelta ja jää tämän kokouksen jälkeenkin sulamaan.

Annan, Stern ja Enestam

Eilen alkanut korkean tason osuus sai konfernssikeskuksen täyttymään hyvästä syystä. Kofi Annan vertaamasi avauspuheessaan ilmastonmuutosta ja joukkotuhoaseiden leviämistä. Siitä jatkoi täällä jo legendaksi muuttunut Sir Nicholas Stern. Hän toisti vaatimuksensa ripeästä etenemisestä.

Juuri Annanin saapumisen aikaan onnistuin tunkeilemaan oikeassa paikassa ja sain kuin sainkin livekuvaa Kofi Annanista. Ihan haastattelemaan asti en tällä kertaa päässyt.

Iltapäivällä oli kokouksen virallisten puheiden vuoro. Jan-Erik Enestam puhui kaikkien eurooppalaisten puolesta ja nosti esiin monta tärkeää asiaa:

• Lämpeneminen täytyy pitää kahdessa asteessa.
• Tiede kertoo, että päästöjä pitää vähentään ehkä alle puoleen nykytasosta vuoteen 2050 mennessä.
• Sternin raportti osoittaa, että vaihtoehtoja kunnianhimoisille tavoitteille ei ole. Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti maailman tuotantoon, ihmisten elämään ja ympäristöön.
• Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannukset ovat suuret, mutta kestettävät. Hillitsemättä jättämisen seuraukset ovat paljon vakavammat ja kalliimmat.
• EU haluaa tehdä osansa ilmastonmuutoksen torjumisesta, muttei tee sitä ilman muita maita.
• EU ei vaadi kehitysmailta sitovia päästökattoihin perustuvia tavoitteita (kuten teollisuusmailla on ollut), vaan ehdottaa, että nyt yhdessä etsitään muita vaihtoehtoja kehitysmaiden osallistumiselle.
• Ensimmäisen ja toisen sitoumuskauden välille ei saa jäädä ajallista aukkoa.
• EU on tehnyt monipuolisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja on sitoutunut saavuttamaan Kioton tavoitteensa. (Tässä mainittiin mm. kansalliset ilmastostrategiat, mutta jostain syystä päästökauppaan ei viitattu.)
• Kehitysmaiden toimien arviointi (artikkeli 9) on sisällöllisesti tärkeää ja se pitää tehdä nyt. Arviointi tuottaa tärkeitä rakennuspalikoita sen miettimiseen, miten ilmastonmuutoksen haasteeseen tulevaisuudessa globaalisti vastataan.

Mitä puheessa ei ainakaan suoraan sanottu?

• Joidenkin maiden piittaamattomuus ilmastonmuutoksen ja YK-prosessin suhteen ei saa estää muita maita etenemästä.
• Uuden sopimuksen on oltava voimassa vuoden 2013 alussa.
• Euroopan päästökauppajärjestelmä on Euroopan tärkein väline ilmastonmuutoksen torjumiseen.
• Vuoden kuluttua Balilla on annettava virallinen mandaatti tulevaisuuskeskustelujen aloittamiselle.

Mitä Enestamin pitäisi eurooppalaisten puolesta sanoa?

Keskiviikkona alkavassa korkeantason osuudessa ympäristöministeri Jan-Erik Enestamilla on poikkeuksellinen kunnia. Hän pitää koko session toisen puheenvuoron heti isäntämannerta edustavan Etelä-Afrikan ympäristöministerin jälkeen. Enestamin tehtävä on haasteellinen myös siksi, että hänen puheenvuoronsa kertoo maailmalle koko Euroopan, kaikkien eurooppalaisten mielipiteen siitä, miten ilmastonmuutosta pitäisi torjua.

Ympäristöjärjestöt toivoisivat näkevänsä ministerin puheessa ainakin seuraavat asiat:

• Maapallon keskilämpötilan nousu on pidettävä alle kahdessa asteessa ja kaikki tulevat toimet on suhteutettava tähän tavoitteeseen.
• Päästöjä vähentäviin toimiin pitää saada mukaan mahdollisimman laaja joukko maita, mutta muutamien maiden vastustus ei saa pilata koko maapallon pelastamisprosessia.
• Hiilimarkkinat sekä maailmanlaajuisesti että Euroopan unionissa ovat osoittaneet toimivuutensa. Niiden jatkuvuus on varmistettava sillä, että uusi sopimus on voimassa vuonna 2012.
• Eurooppa on kehittänyt useita ilmastonmuutoksen torjumisen keinoja, joita se käyttää jatkossakin. Esimerkiksi Euroopan päästökauppajärjestelmä on hyvä työkalu, jota edelleen kehitetään.
• Neuvottelut uudesta sopimuksesta on saatava päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä, jotta uusi sopimus on voimassa vuonna 2012. Tämä tarkoittaa, että seuraavassa vuoden kuluttua pidettävässä ilmastokokouksessa on annettava virallinen mandaatti neuvottelujen aloittamiselle.

Mitä muuta Enestamin pitäisi keskiviikkona sanoa? Anna omat ehdotuksesi alla olevaan kommenttikenttää huomiseen klo 15 mennessä. Toimitan kaikki ehdotukset silloin ministerille.

Pientä huolestuneisuutta

Ilmastokokous kestää perinteisesti kaksi viikkoa. Väliin jäävänä viikonloppuna tunnelmat ovat aina hiukan huolestuneet: kaikki asiat ovat vielä niin levällään, ettei mistään tunnu tulevan mitään. Eilen ympäristöjärjestöjen strategiakokouksessa toivottiin, että siitä olisi kysymys tälläkin kertaa. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että kehitys- ja teollisuusmaiden näkemykset siitä, miten pitkän tähtäimen neuvotteluissa edetään, ovat vielä kovin kaukana toisistaan.

Suurin ongelma täällä on odotetusti syntynyt odotetusti siitä, millä tahdilla kehitys- ja teollisuusmaiden pitäisi edetä päästövähennyksiin. Teollisuusmaiden päästövähennykset eivät yksin riitä ilmastonmuutoksen torjumiseen, vaan lähivuosikymmeninä  päästöjä on vähennettävä myös kehitysmaissa. EU esitteli viime viikolla monet yllättäneen kaavion. Se osoittaa, että vaikka teollisuusmaat vähentäisivät päästönsä nollaan vuoteen 2050 mennessä, kahden asteen tavoitetta ei voida saavuttaa, elleivät myös kehitysmaat rajoita päästöjään. Heti tämän puheenvuoron perään Brasilia ilmoitti, ettei se missään tapauksessa missään oloissa voi olla mukana minkäänlaisissa päästövähennyksissä.

Neuvottelujen eteneminen näyttää siis vaarallisen vaikealta. Jotta sopimus saataisiin valmiiksi ja ratifioiduksi vuoden 2013 alkuun mennessä, viralliset neuvottelut olisi pakko saada käyntiin ensi vuoden kokouksessa Balilla.

Ympäristöjärjestöjen ehdotuksena on, että neuvotteluissa edettäisiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vuoden aikana tehtäisiin sopimusta taustoittavaa analyyttistä työtä, jonka aikana määriteltäisiin tarvittavat päästövähennykset suhteessa tavoitteisiin ja käytäisiin läpi malleja päästövähennysten jakamiseksi maiden kesken. Tämä tieto toki on jo nyt olemassa tieteellisellä tasolla, mutta sen tuominen maiden välisten neuvotteluiden lähtökohdaksi tuottaa hankaluuksia.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen vuoden kuluttua voitaisiin edetä siihen vaiheeseen, että viralliset neuvottelut avattaisiin ja ympäristöjärjestöjen suunnitelman toinen eli poliittinen vaihe avattaisiin. Tässä vaiheessa sitten keskusteltaisiin siitä, miten päästövähennystavoitteet jaetaan teollisuusmaiden kesken, millaisilla velvoitteilla kehitysmaat voivat olla mukana ja kuka tämän kaiken maksaa.

Jotta ensi vuonna tosiaan päästään neuvottelemaan sopimuksesta, tämän kokouksen lopputuloksena pitäisi olla yksimielisyys siitä, miten asioita tulevan vuoden aikana edistetään. Lisäksi tietysti täällä neuvotteluissa olevat muut asiakohdat kuten kysymys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, täytyy saada uskottavaan ratkaisuun.

Eilisen strategiakokouksen jälkitunnelmissa Bill Hare Greenpeacesta kertoi, mitkä ovat järjestöjen tärkeimmät viestit neuvottelijoille.

Kenialaisten vaatimus: päästöt kuriin ja rahaa adaptaatioon

Viime viikolla ilmastomarssit eri puolilla maailmaa keräsivät satoja tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään. Tänään oli Kenian vuoro. Toista tuhatta ihmistä koululaisista paimentolaisiin ja professoreista puhallinorkesteriin marssi halki Nairobin keskustan.

Marssijoiden vaatimus oli yksinkertainen: teollisuusmaiden päästöt kuriin ja lisää rahaa ilmastonmuutoksen katastrofaalisten seurausten torjuntaan Afrikassa. Grace Akumu Climate Network Africasta kertoo haastattelupätkässä tarkemmin, minkälaisia seurauksia ilmastonmuutoksella on Afrikassa.

Toisessa videossa hän esittelee marssijoiden vaatimukset. Oleellisinta Akumun mukaan on se, että nykyiset velvoitteet toimeenpannaan oikeudenmukaisesti ja että uusi sopimus – millainen se ikinä onkaan – ottaa huomioon myös Afrikan tarpeet. Myös Yhdysvaltain myönteinen vaalitulos on pantu merkille.