Missä ilmastopolitiikkaa tehdään?

Suomen luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljö:n järjestämässä seminaarissa tiistaina 21.11. hahmoteltiin ympäristöpolitiikan eri tasoja. Ympäristöpolitiikkaa tehdään paikallisella, alueellisella, kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla. Mikä on relevantein ja tehokkain politiikan taso asioihin vaikuttamiseksi, riippuu paljon kyseessä olevan ongelman laadusta. Seminaarin alustajat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että ilmastopolitiikkaa kannattaa tehdä kansainvälisellä tasolla.

Tässä blogissa on kuultu ilmastopolitiikassa kuluneena syksyn tapahtuneista käänteistä. Käsitellyt prosessit ovat olleet pitkälti EU:n tai kansainvälisellä tasolla, ja suuret toiveet kohdistuivat erityisesti Nairobin ilmastokokoukseen. Tuo vuoden huomionarvoisin ilmastopoliittinen tapahtuma kuitenkin päättyi ilman hohdokkaita ja radikaaleja uudistuksia tai tuloksia. Onko meillä syytä vaipua epätoivoon, kun oletettavasti keskeisimmässä ilmastopolitiikan tekemisen prosessissa, YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan osapuolten neuvotteluissa, ei päästä yksimielisyyteen siitä, miten päästöjä saadaan nopeasti vähennettyä?

Ympäristöministeriön ylijohtaja Pekka Jalkanen korosti SLL:n ja NOM:n seminaarissa, että EU:n tulisi, erityisesti ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien ongelmien kohdalla, pyrkiä kehittämään vahvemmin EU:n globaalia ympäristöpolitiikkaa. Sitovien ja kunnianhimoisten kansainvälisten sopimusten aikaansaaminen on työlästä, koska eri mailla on erilaiset olosuhteet ja intressit. On kuitenkin pohdittava, onko tehokkaampaa laatia löyhä ja laajasti kattava sopimus, vai kunnianhimoisempi vain suppeamman alueen kattava sopimus.

Samassa tilaisuudessa tutkija Per Mickwitz Suomen Ympäristökeskuksesta muistutti, että vaikka kansainväliset prosessit saattavat tuntua hitailta ja tehottomilta itsessään, ovat ne välillisten vaikutustensa kautta yleensä tehokkaampia kuin päällisin puolin voi vaikuttaa. Esimerkiksi poliittiset lupaukset ja sitoutumiset löyhiinkin päästövähennystavoitteisiin antavat toimijoille (toivottavasti) selvän signaalin siitä, mihin päin ollaan todennäköisesti menossa, ja miten toimintaa on järkevää pitkällä aikavälillä kehittää.

Täytyy vain toivoa, että kansainvälisen ilmastosopimuksen sitoumukset ja kansallinen ilmastostrategia antavat toimijoille riittävän varmuuden siitä, että tulevaisuudessa päästöjä tullaan rajoittamaan entistä ankarammin ja että panostaminen vähäpäästöisyyteen, energian säästöön ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen tulee pitkällä aikavälillä kannattavaksi.

Viimeisen illan vääntö, osa II

Nyt iltasessio on päässyt alkuun. Tärkeistä asioista valmiiksi on nuijittu:

Kehitysmaissa toteutettavat päästövähennyshankkeet (CDM)

Täällä on käsitelty monia vaikeita kysymyksiä liittyen kehitymsiaden hankkeiden sääntöhin. Pitäisikö hiilen sidonnan ja talteenoton olla yksi hanketyyppi? Entä miten metsien häviäminen voitaisiin ottaa mukaan?

Lähes kaikki puhtaan kehityksen mekanismiin liittyneet täällä käsittelyssä olleet asiat päättyivät jatkoselvittelyihin. Tulossa on siis työpajojaja seminaareja, joita asioita viedään eteenpäin ennen seuraavaa kokousta.

Teollisuusmaiden päästövähennysten arviointi (AWG ja artikla 3.9)

Jo viime tiistaina saatiin aikaan alustava sopu Montrealissa aloitetuista neuvotteluista teollisuusmaiden päästövähennystoimien arvioimiseksi. Viikon aikana pelättiin, että asiakohta joudutaan avaamaan uudestaan, ellei ratkaisua löydy. Nyt kuitenkin tiistain teksti hyväksyttiin koko kokouksen päätökseksi.

Viimeisen illan vääntö, osa I

Istun YK-keskuksen suurimmassa konferenssihuoneessa ja odottelen ratkaisevan kokoussession alkua. Pöydällä on ehdotus Kioton pöytäkirjan arvioinnista, joka koskee erityisesti kehitysmaita. Lisäksi on vielä auki Venäjän toive siitä, että se voisi ottaa itselleen vapaaehtoisesti päästövähennystavoitteen ja sitä kautta tulla mukaan päästömarkkinoille.

Molemmat kysymykset ovat kehitysmaille hankalia ja kuulinkin äsken huhun, jonka mukaan Kiina kieltäytyisi hyväksymästä nyt käsittelyssä olevaa ehdotusta Kioton pöytäkirjan arvioinnista. Kiina ja muut kehitysmaat pelkäävät sitovia tavoitteita kuin ruttoa, eikä niille riitä edes se, että tekstissä lukee seuraavasti: ”The rewiev shall not lead to new commitments for any party”.

Sanan commitment merkityksistä on täällä väännetty jo kaksi viikkoa. Tarkoitetaanko niillä sitovia päästövähennystavoitteita vai esimerkiksi politiikkatavoitteita tai ’no-loose’ päästövähennystavoitteita. Nyt käsittelyssä olevan paperin osalta EU käsittääkseni tarkoittaa nimen omaan sitovia päästövähennystavoitteita ja toivoo, että tämän paperin perusteella tehtävän arvioinnin tuloksena voidaan saada aikaan kehitysmaille muun tyyppisiä sitoumuksia.

Kehitysmaat eivät kai haluaisi niitä muunkaan tyyppisiä sitoumuksia ja siksi vastustavat tätä ehdotusta.

Annan, Stern ja Enestam

Eilen alkanut korkean tason osuus sai konfernssikeskuksen täyttymään hyvästä syystä. Kofi Annan vertaamasi avauspuheessaan ilmastonmuutosta ja joukkotuhoaseiden leviämistä. Siitä jatkoi täällä jo legendaksi muuttunut Sir Nicholas Stern. Hän toisti vaatimuksensa ripeästä etenemisestä.

Juuri Annanin saapumisen aikaan onnistuin tunkeilemaan oikeassa paikassa ja sain kuin sainkin livekuvaa Kofi Annanista. Ihan haastattelemaan asti en tällä kertaa päässyt.

Iltapäivällä oli kokouksen virallisten puheiden vuoro. Jan-Erik Enestam puhui kaikkien eurooppalaisten puolesta ja nosti esiin monta tärkeää asiaa:

• Lämpeneminen täytyy pitää kahdessa asteessa.
• Tiede kertoo, että päästöjä pitää vähentään ehkä alle puoleen nykytasosta vuoteen 2050 mennessä.
• Sternin raportti osoittaa, että vaihtoehtoja kunnianhimoisille tavoitteille ei ole. Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti maailman tuotantoon, ihmisten elämään ja ympäristöön.
• Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannukset ovat suuret, mutta kestettävät. Hillitsemättä jättämisen seuraukset ovat paljon vakavammat ja kalliimmat.
• EU haluaa tehdä osansa ilmastonmuutoksen torjumisesta, muttei tee sitä ilman muita maita.
• EU ei vaadi kehitysmailta sitovia päästökattoihin perustuvia tavoitteita (kuten teollisuusmailla on ollut), vaan ehdottaa, että nyt yhdessä etsitään muita vaihtoehtoja kehitysmaiden osallistumiselle.
• Ensimmäisen ja toisen sitoumuskauden välille ei saa jäädä ajallista aukkoa.
• EU on tehnyt monipuolisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja on sitoutunut saavuttamaan Kioton tavoitteensa. (Tässä mainittiin mm. kansalliset ilmastostrategiat, mutta jostain syystä päästökauppaan ei viitattu.)
• Kehitysmaiden toimien arviointi (artikkeli 9) on sisällöllisesti tärkeää ja se pitää tehdä nyt. Arviointi tuottaa tärkeitä rakennuspalikoita sen miettimiseen, miten ilmastonmuutoksen haasteeseen tulevaisuudessa globaalisti vastataan.

Mitä puheessa ei ainakaan suoraan sanottu?

• Joidenkin maiden piittaamattomuus ilmastonmuutoksen ja YK-prosessin suhteen ei saa estää muita maita etenemästä.
• Uuden sopimuksen on oltava voimassa vuoden 2013 alussa.
• Euroopan päästökauppajärjestelmä on Euroopan tärkein väline ilmastonmuutoksen torjumiseen.
• Vuoden kuluttua Balilla on annettava virallinen mandaatti tulevaisuuskeskustelujen aloittamiselle.

Ministerit suuria päätöksiä tekemässä

Eilen iltana päättyi kokouksen virkamiesosuus ja monet asiakohdat saatiin päätökseen. Ministereiden haasteena on nyt ensi sijassa ratkaista kysymys Kioton pöytäkirjan kokonaisarviosta. Tässä keskeisessä roolissa on kehitysmaiden toimien arviointi.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan avaa korkeantason osuuden, mikä ainakin lisännee session media-arvoa. Toivottavasti se antaa myös kaikille meille intoa ja inspiraatiota.

Ministeri Enestam pitää tänään klo 15 puheensa, johon edellisessä päreessä kerättiin aineksia. Kiitos vielä kaikille kommentoijille! Tein kommenteista  paperin, jonka annoin sekä ministeri Enestamille että hänen puheitaan valmistelevalle Suomen ympäristökeskuksen kansainvälisten asiain päällikölle Sirkka Haunialle.

Bonuskommenttina Demos Helsinki think tank on julkaisuut Ilmastonmuutos ja demokratia -blogissaan varjopuheen Enestamille.

Tämän kokouksen tapahtumia pääsee seuraamaan live-streamauksena kolmelta kanavalta. Myös Enestamin puhetta voi seurata sopimuksen sihteeristön sivuilta.

Eiliset päätökset

Tulevan sopimuksen kannalta tärkein eilen illalla päätökseen saatu asia koski teollisuusmaiden tulevia päästövähennyksiä. Päätöstä voisi arvioida klassisesti: oikean suuntainen, mutta riittämätön.

Tärkeää lopputuloksessa on se, ettei se estä toivotun neuvottelumandaatin antamista ensi vuoden kokouksessa. Muuten paperi sisälsi ennalta arvattavat hyvin väljät määrittelyt:

• sopimuskausien väliin ei saa jäädä aukkoa.
• teollisuusmaiden on vuoden 2012 jälkeen vähennettävä päästöjään enemmän kuin tähän mennessä.

Päätökseen saatiin myös viisivuotista sopeutumisohjelmaa koskevat neuvottelut ja ohjelma voi alkaa. Sen sijaan sopeutumisen rahoittaminen jäi edelleen auki, kun neuvottelut adaptaatiorahastosta lopetettiin osittain kesken.

Mitä Enestamin pitäisi eurooppalaisten puolesta sanoa?

Keskiviikkona alkavassa korkeantason osuudessa ympäristöministeri Jan-Erik Enestamilla on poikkeuksellinen kunnia. Hän pitää koko session toisen puheenvuoron heti isäntämannerta edustavan Etelä-Afrikan ympäristöministerin jälkeen. Enestamin tehtävä on haasteellinen myös siksi, että hänen puheenvuoronsa kertoo maailmalle koko Euroopan, kaikkien eurooppalaisten mielipiteen siitä, miten ilmastonmuutosta pitäisi torjua.

Ympäristöjärjestöt toivoisivat näkevänsä ministerin puheessa ainakin seuraavat asiat:

• Maapallon keskilämpötilan nousu on pidettävä alle kahdessa asteessa ja kaikki tulevat toimet on suhteutettava tähän tavoitteeseen.
• Päästöjä vähentäviin toimiin pitää saada mukaan mahdollisimman laaja joukko maita, mutta muutamien maiden vastustus ei saa pilata koko maapallon pelastamisprosessia.
• Hiilimarkkinat sekä maailmanlaajuisesti että Euroopan unionissa ovat osoittaneet toimivuutensa. Niiden jatkuvuus on varmistettava sillä, että uusi sopimus on voimassa vuonna 2012.
• Eurooppa on kehittänyt useita ilmastonmuutoksen torjumisen keinoja, joita se käyttää jatkossakin. Esimerkiksi Euroopan päästökauppajärjestelmä on hyvä työkalu, jota edelleen kehitetään.
• Neuvottelut uudesta sopimuksesta on saatava päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä, jotta uusi sopimus on voimassa vuonna 2012. Tämä tarkoittaa, että seuraavassa vuoden kuluttua pidettävässä ilmastokokouksessa on annettava virallinen mandaatti neuvottelujen aloittamiselle.

Mitä muuta Enestamin pitäisi keskiviikkona sanoa? Anna omat ehdotuksesi alla olevaan kommenttikenttää huomiseen klo 15 mennessä. Toimitan kaikki ehdotukset silloin ministerille.

Pientä huolestuneisuutta

Ilmastokokous kestää perinteisesti kaksi viikkoa. Väliin jäävänä viikonloppuna tunnelmat ovat aina hiukan huolestuneet: kaikki asiat ovat vielä niin levällään, ettei mistään tunnu tulevan mitään. Eilen ympäristöjärjestöjen strategiakokouksessa toivottiin, että siitä olisi kysymys tälläkin kertaa. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että kehitys- ja teollisuusmaiden näkemykset siitä, miten pitkän tähtäimen neuvotteluissa edetään, ovat vielä kovin kaukana toisistaan.

Suurin ongelma täällä on odotetusti syntynyt odotetusti siitä, millä tahdilla kehitys- ja teollisuusmaiden pitäisi edetä päästövähennyksiin. Teollisuusmaiden päästövähennykset eivät yksin riitä ilmastonmuutoksen torjumiseen, vaan lähivuosikymmeninä  päästöjä on vähennettävä myös kehitysmaissa. EU esitteli viime viikolla monet yllättäneen kaavion. Se osoittaa, että vaikka teollisuusmaat vähentäisivät päästönsä nollaan vuoteen 2050 mennessä, kahden asteen tavoitetta ei voida saavuttaa, elleivät myös kehitysmaat rajoita päästöjään. Heti tämän puheenvuoron perään Brasilia ilmoitti, ettei se missään tapauksessa missään oloissa voi olla mukana minkäänlaisissa päästövähennyksissä.

Neuvottelujen eteneminen näyttää siis vaarallisen vaikealta. Jotta sopimus saataisiin valmiiksi ja ratifioiduksi vuoden 2013 alkuun mennessä, viralliset neuvottelut olisi pakko saada käyntiin ensi vuoden kokouksessa Balilla.

Ympäristöjärjestöjen ehdotuksena on, että neuvotteluissa edettäisiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vuoden aikana tehtäisiin sopimusta taustoittavaa analyyttistä työtä, jonka aikana määriteltäisiin tarvittavat päästövähennykset suhteessa tavoitteisiin ja käytäisiin läpi malleja päästövähennysten jakamiseksi maiden kesken. Tämä tieto toki on jo nyt olemassa tieteellisellä tasolla, mutta sen tuominen maiden välisten neuvotteluiden lähtökohdaksi tuottaa hankaluuksia.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen vuoden kuluttua voitaisiin edetä siihen vaiheeseen, että viralliset neuvottelut avattaisiin ja ympäristöjärjestöjen suunnitelman toinen eli poliittinen vaihe avattaisiin. Tässä vaiheessa sitten keskusteltaisiin siitä, miten päästövähennystavoitteet jaetaan teollisuusmaiden kesken, millaisilla velvoitteilla kehitysmaat voivat olla mukana ja kuka tämän kaiken maksaa.

Jotta ensi vuonna tosiaan päästään neuvottelemaan sopimuksesta, tämän kokouksen lopputuloksena pitäisi olla yksimielisyys siitä, miten asioita tulevan vuoden aikana edistetään. Lisäksi tietysti täällä neuvotteluissa olevat muut asiakohdat kuten kysymys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, täytyy saada uskottavaan ratkaisuun.

Eilisen strategiakokouksen jälkitunnelmissa Bill Hare Greenpeacesta kertoi, mitkä ovat järjestöjen tärkeimmät viestit neuvottelijoille.

Kenialaisten vaatimus: päästöt kuriin ja rahaa adaptaatioon

Viime viikolla ilmastomarssit eri puolilla maailmaa keräsivät satoja tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään. Tänään oli Kenian vuoro. Toista tuhatta ihmistä koululaisista paimentolaisiin ja professoreista puhallinorkesteriin marssi halki Nairobin keskustan.

Marssijoiden vaatimus oli yksinkertainen: teollisuusmaiden päästöt kuriin ja lisää rahaa ilmastonmuutoksen katastrofaalisten seurausten torjuntaan Afrikassa. Grace Akumu Climate Network Africasta kertoo haastattelupätkässä tarkemmin, minkälaisia seurauksia ilmastonmuutoksella on Afrikassa.

Toisessa videossa hän esittelee marssijoiden vaatimukset. Oleellisinta Akumun mukaan on se, että nykyiset velvoitteet toimeenpannaan oikeudenmukaisesti ja että uusi sopimus – millainen se ikinä onkaan – ottaa huomioon myös Afrikan tarpeet. Myös Yhdysvaltain myönteinen vaalitulos on pantu merkille.

Hitaan alun jalkeen ensi viikkoa odotetaan innolla

Olen Nairobissa nyt toista paivaa ja solahtanut sisaan kiivaaseen kokousrytmiin. Suomen valtuuskunnassa sapinaa aiheuttaa EU-puheenjohtajuus, mutta itse neuvotteluissa edetaan verkkaisesti. Neuvotteluja teknisista asiakohdista on kayty ilmeisen hyvassa hengessa, mutta tulevaisuuden ilmastosopimus on vaikea pala. Eilen Brasilia ilmoitti artikla 9. eli kehitysmaita koskevan arvioinnin aloittaneessa istunnossa, etta se ei suostu keskustelemaan mistaan prosessista, joka johtaa kehitysmaiden sitoumuksiin. Nyt EU-neuvottelijat keksivat kilpaa termeja, joilla prosessi ja sitoumukset voitaisiin korvata.

Arviot kokouksen mahdollisista tuloksista ovat erittain varovaisia. Kaytavapuheiden mukaan loppupaketti voisi sisaltaa jotain adaptaatiosta, jotain kehitymaiden hankkeiden tasaisesta jaosta eli CDM:sta, jotain teknologian siirrosta. Kaikki nama palikat ovat tarkeita osia myos vuoden 2012 jalkeisessa ilmastosopimuksessa. Kokouksen tuloksia pitaa kuitenkin arvioida suhteessa siihen, miten lahelle oikeiden post2012-neuvotteluiden aloittamista taalla paastaan. Siina tarkeimpia keskusteluja ovat nyt ne, joita kaydaan seka Kioton poytakirjan etta koko ilmastosopimuksen jatkosta. Molempiin keskusteluihin tarvitaan aikataulu, joka johtaa neuvotteluprosessin avaamiseen ensi vuoden ilmastokokouksessa eli cop/mop3: ssa.

Haastattelin eilen Euroopan unionin korkeinta ilmastovirkamiesta, Arthur Runge-Metzger Euroopan komission ymparistopaaosastolta. Han oli sita mielta, etta ensimmaisen viikon neuvottelut ovat edenneet kohtuullisesti ja uskalsi jopa toivoa hyvaa ensi viikolta.

Good news from US

Demokraattien voitto USA:n kongressin ja senaatin vaaleissa kohisutti tänään  Nairobin YK-kongressikeskukseen kokoontuneita neuvottelijoita. Vaikka vaalituloksella ei ole suoraa vaikutusta USA:n ilmastopolitiikkaan, se herättää toiveita.  Monet pitävät tulosta varmana merkkinä demokraattien voitosta parin vuoden päästä pidettävissä presidentin vaaleissa.

Myös Climate Action Networkin Yhdysvaltain johtaja Gary Cook on toiveikas:

Tapasimme tänään eurooppalaisten järjestökollegojen kanssa Euroopan unionin pääneuvottelijoita. Yksi keskeisistä keskustelun aiheista oli aikataulun määrittäminen neuvotteluille vuoden 2012 jälkeisistä sitoumuksista. Mukanamme ollut Gary kehoitti EU-maita etenemään sopimuksen valmistelussa ilman USA:n presidentinvaalien odottelua. Hänen mukaansa uusi demokraattipresidenttikään tuskin saa rivejään järjestykseen ennen vuotta 2010 ja siihen saakka koko prosessi ei yksinkertaisesti voi odottaa. USA:n ja ilmaston kannalta on parempi, että maailmalla on vuonna 2010 ilmastosopimus, johon jenkit voivat tulla mukaan.